Insinöörit ovat insinöörejä. Kuka sanonnan keksikin, on aivan oikeassa. Insinöörit tunnistaa jo ulkonäöstäkin, ainakin aikoinaan nuoruudessani.
Kävimme tyttöjen kanssa ahkerasti Bottalla tiistai-iltaisin, joka oli paras tanssi-ilta. Jo silloin kiinnitimme huomiota, että nuoret miehet, joilla oli päällään äidin kutoma slipoveri kauluspaidan ja teryleenihousujen kanssa, olivat poikkeuksetta insinööriopiskelijoita.
Ei insinööreissä mitään vikaa ole, ei ollenkaan! Ilman heidän valtavaa viisauttaan en minäkään istuisi nyt tässä kirjoittelemassa tekniikan ihmeellisen keksinnön äärellä, josta en mitään ymmärrä. Onneksi tämä näppäimistö sentään säilytettiin suurin piirtein saman näköisenä kuin vanhassa kirjoituskoneessa.
Yksi asia meitä kuitenkin erottaa, insinöörejä ja minua: He laativat laitteiden käyttöohjeetkin samalla ajatusten taajuudella, kuin keksintöjäänkin tekevät. He muuttelevat sanojen merkityksiä tai keksivät aivan uusia sanoja, niin että niitä ohjeita on mahdollisimman vaikea ymmärtää. Luultavasti he eivät ole myöskään vaivautuneet testaamaan ohjeiden ymmärrettävyyttä sellaisilla testiryhmillä, joilla ei ole oikolukijaa omasta takaa.
Kun minut pakotettiin hankkimaan ensimmäinen tietokoneeni kaksi vuotta sitten, kävin veljeni kanssa suurin piirtein seuraavanlaisen keskustelun puhelimessa hänen neuvoessaan minulle tietokoneen käytön alkeita:
Veli: Katso siitä työpöydältä.
Minä: Miltä ihmeen työpöydältä?
Veli: No, SIITÄ työpöydältä...
Minä: Katson sitä parhaillani, mutta ei tässä mitään ihmeellistä ole ja
miten se muuten edes tähän liittyy??
Veli: Etsä tajua, että se työpöytä on siinä tietokoneessa??!!
Minä: Älä puhu mulle mistään työpöydästä, jollet tarkoita sitä, mitä se
OIKEASTI tarkoittaa! Työpöytä tarkoittaa tätä PÖYTÄÄ, missä tää tieto-
kone nyt on, siis tätä PUUPÖYTÄÄ!!
Veli: Voi hyvä ihme teidän naisten kanssa, kun ette te tajuu mitään...
Suurinpiirtein tämän tapaisia keskusteljua olen joutunut käymään lähes viikottain muutaman minua fiksumman kanssa, enkä ole juurikaan itse viisastunut. Olen oikeastaan tyhmentynyt, kun huomaan että on olemassa ala, joka kehittyy niin nopeasti, että minun on mahdoton pysyä kärryillä. Siis tekniikka.
Tämän kaiken aiheuttamiin angsteihin ja muuhunkin elämän ihmettelyyn koin tarvetta purkaa paineita, tapahtumia, ihan mitä vain ja siitä syntyi ajatus perustaa blogi.
Tästä se alkaa pojat!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Bravissimo! Mikä muuten kirjoituksen otsikko on?
VastaaPoistaTuollahan tuo nyt näkyy!
VastaaPoista... mahtavaa, hyvä että perustit blogin. Ei ole olemassa enemmän teknisesti idiootin tasolla olevaa henkilöä kuin minä (hyvä etten tarvise apua vetoketjun vetämiseen)!!! :D
VastaaPoistaKiitos Marjo,
VastaaPoistajuttuja piisaa aiheesta ja aiheen vierestäkin, kunhan pääsen alkuun.:)